Lyyli. Älä sano! Olihan tuo aika koomillista. Joskus tulevaisuudessa voin sen kyllä käyttää, kun kirjoitan jotain kansan elämästä, mutta tähän minun nykyiseen kertomukseeni se ei sovi.
Maiju. Mitä? Aikooko neiti panna minua kertomukseensa? No, enkös sitä arvannut ettei —
Lyyli. Niin, jos passaa. Sinä voit olla kiitollinen siitä, kun sillä tavoin tulet ikuistetuksi.
Maiju. Kiitollinen! No, en olisi neitiä niin ilkeäksi luullut! Panna minua kirjaan kaikkien naurettavaksi ja pilkattavaksi! (Pyyhkii silmiään). Se on hävytöntä!
Lyyli. Mutta kun sinä olet hyvä tyyppi.
Maiju. Ja sitten vielä haukkuu!
(Ainan ääni ulkopuolella): »Maiju, Maiju! Missä sinä —?«
Maiju. Nyt rouva huutaa. Entäs tuo 50 p? Mitenkä sen laita —?
Lyyli. Niin, tuo 50 p. (Vähän hämillään). Mutta, hyvä Maiju, kun minulla ei ole.
Maiju. Ei ole! No sekin vielä! (Itku suussa). Mutta minäpä kerron tästä herrasväelle, niin rouva antaa Lyyli neidille aika ripityksen, että köyhää tyttöä tyttöä sillä tavalla —