Lyyli. Ei se ole mitään. Kirjoitan vaan eräälle ystävälle.
Ins. Kuulkaapas, neiti, tuo ei ole totta. Te ette ole tottunut valehtelemaan.
Lyyli. Hm!
Ins. Suokaa anteeksi, mutta minäpä tiedän, mitä teillä on siellä tekeillä. Te kirjoitatte romaania.
Lyyli. Se — se — ei ole —
Ins. Se on totta. Mutta mitä vasten te olette siitä häpeissänne? Ei se tietääkseni —
Lyyli. (levoton). Enhän minä. — Mutta kello on jo niin paljon. — Täytyy mennä pukeutumaan —
Ins. Vielä mitä, te olette varsin soma tuossa puvussa. Kuulkaapas, jääkää nyt tänne, minä tahtoisin vähän puhua kanssanne tuosta teidän romaanistanne.
Lyyli. Romaanistani —!
Ins. Niin, ehkä voisin antaa teille joitakuita neuvoja. Minä, totta kyllä, en itse ole mikään kirjailia, mutta onhan tämmöisellä vanhalla sedällä kumminkin vähän kokemusta.