Lyyli (ei vastaa mitään).
Ins. No niin, istutaanko nyt keskustelemaan, ja jos luotatte minuun, niin ehkä me kohta pääsemme tuon vaikeuden ohitse.
Lyyli (istuu koneentapaisesti). Kyllä se on suotta —
Ins. No, päähenkilö tuossa romaanissa on, niinkuin kuulin, nuori tyttö, joka aikoo laulajattareksi. Eikö niin?
Lyyli. No, koska sen tiedätte, niin mitä vasten te sitten kysytte?
Ins. Hänellä on kosioita tietysti, mutta hän ei huoli kestään.
Lyyli. Niin, ei huoli.
Ins. Sillä hän on mieltynyt erääseen toiseen, jota hän ei voi saada.
Lyyli. Mitä? Mistä te sen —?
Ins. Hm! No voihan sen arvata. Hän päättää siis elää ainoastaan taiteensa ja muistojensa vuoksi — sitten vähitellen kuihtua pois ja lakastua, ja sitten on kaikki loppu.