Lyyli. Ei sitä kuihdu, kun on jotakin tehtävää.
Ins. Saattaa kyllä olla, ainahan työ ylläpitää. Mutta eikö tuota romaanin loppua sentään voisi muuttaa hiukan toisenlaiseksi? Eikö se ole mahdollista?
Lyyli. Muuttaa? Ei millään muotoa. Sittenhän kaikki —
Ins. Mutta jos nyt kumminkin koettaisimme! Voittehan hyljätä ehdotukseni, jos ei se teitä miellytä. Ottakaapas nyt kynänne, niin minä sanelen!
Lyyli. Mutta minä en ymmärrä teitä —!
Ins. Kyllä te kohta tulette minua ymmärtämään. No, oletteko valmis, neiti Lyyli?
Lyyli. Mutta — En minä tarvitse kirjoittaa — kyllä minä sen ulkoakin —
Ins. Ei, ottakaa kynänne vaan, se selvenee siten paremmin!
Lyyli. No, koska te nyt niin — — Mutta ei saa katsoa, kun minä kirjoitan.
Ins. En minä katso. Aloitammeko siis?