Lyyli (rupeaa kirjoittamaan). No, mitenkä se sitten —?
Ins. »Sillä vanhempainsa kuoltua — hänellä ei muita sukulaisia ollutkaan — kuin tuo huvilan herrasväki.« Onko se kirjoitettu?
Lyyli. Kyllä. (Erikseen). Mitä hän oikeastaan —?
Ins. »Siellä hän viihtyikin erinomaisen hyvin. Sai olla aivan vapaudessaan — juosta maat ja metsät — ja hakea itselleen lempipaikkoja, mistä vaan itse halusi.« Sanelenko liian nopeasti?
Lyyli. Ei, kyllä minä —
Ins. »Tuommoisessa lempipaikassaan hän nytkin paraikaa istui — haaveksien ja kirjoittaen. Mutta mikä lie vaikuttanut? Päivän helle vai muuten väsymys? Yhtäkkiä Nukkumatti tuli tipsutellen ja tyttö vaipui —«
Lyyli. Se on halpaa! Te olette siis —?
Ins. Mitä? Minä? Eikös nyt ole kysymys romaanistanne? — »Tyttö vaipui uneen ja paperit putosivat maahan —«
Lyyli. En minä enää rupea —
Ins. No, mitä nyt? Sehän on vasten sopimustamme.