Ins. Hauskaahan se on häntä jälleen nähdä, hauskaahan se on.
Toht. Tyyni kuin viilipytty. Se on oikein.
Aina. Niin, koettakaa vaan pimittää meitä, kyllähän kaikki tietää että te ja Nataalia olette salakihloissa. Ja kai se tuleekin nyt viimein julaistuksi, kun Nataalia saapuu. Eikö niin? Sanokaa vaan suoraan.
Ins. (hieroo käsiään vähän hämillään). En, en minä suinkaan puolestani — en minä tiedä mistään semmoisesta —
Aina. No no, eihän tässä aijota tunkeutua teidän salaisuuksiinne, koska nyt välttämättömästi tahdotte olla noin umpimielinen. Mutta ettekö juo enemmän kahvia?
Ins. Ei, kiitoksia vaan!
Aina. Vai niin, no sittenhän me kaikki… Ei, se on totta! Lyyli vielä on juomatta — (Palvelustytölle). Maiju!
Palvelustyttö (tulee lähemmäksi). Niin, mitä rouva —?
Aina. Käske Lyyli neitiä tänne! Ja sano että hän joutuu, sillä kahvi pannaan paikalla pois.
Maiju. Kyllä. (Menee vasempaan).