Ins. Hm! Minä luulen ettei Lyyli neiti ole sisällä. Näin hänet vähän aikaa sitten istuvan tuolla alhaalla rannalla lehtimajassa ja kirjoittavan jotakin.
Aina. Vai taas kirjoittamassa.
Toht. Niin, kuuleppas Aina! Mikä tuota tyttöä oikeastaan vaivaa? Sanoppas, jos tiedät. Ja mitä hän alinomaa hommaa ja kirjoittaa? Onko hän rakastunut?
Aina (hymyillen). Eihän sitä tiedä, mutta kyllä se minun luullakseni on jotain toista.
Maiju (tulee takaisin). Missä lienee taas. Ei se huoneessaan ollut.
Aina. Mene katsomaan lehtimajaan. (Maiju menee).
Toht. »Jotain toista«, sanoit. Hän on sen siis uskonut sinulle? No, mitä merkillistä se sitten on?
Ins. Niin, mitähän se —?
Aina. Ei hän minulle ole mitään uskonut. Aavistan vaan.
Toht. Hän on pikiintynyt. Muuta se ei voi olla, kun hän on käynyt noin kummalliseksi ja hermostuneeksi.