Aina. Niinkuin sinäkin, hänen arvoisa veljensä, siinä tilassa olit. Niinkö?
Toht. En tiedä että minä koskaan olisin osoittanut mitään erinomaisempata —
Aina. No no, se asia sikseen. Mutta mitä sanoisit, jos kertoisin insinöörille esim. sinun kosimaretkestäsi? Mutta ole huoletta, minä en kerro. — Ei, Lyylillä on vallan toista päässään. Hän on kunnianhimoinen. Epäilen nim. kovasti että hän par'aikaa kirjoittaa — romaania.
Toht. Romaania! No älä hiidessä! Hahaha!
Ins. Romaania!
Toht. Tyttöletukka, joka tänä keväänä pääsi koulusta, kirjoittaa romaania! Hänelläpä vasta mahtanee olla suuri elämänkokemus! Mistä ihmeestä tuommoiset hassutukset ovat hänen päähänsä lentäneet?
Ins. Älä sano, veliseni! Neiti Lyylillä on älyä ja mielikuvitusta — hänellä on aivan varmaan taipumusta kirjoittamiseen — —
Toht. Saattaa olla, saattaa olla. En minä sitä tahdo väittää, hahaha. No, mikä tuon suuren teoksen nimi on? Olisipa hauska tietää.
Aina. No, mutta sanoinhan jo ettei minulla ole tuosta minkäänlaisia varmempia tietoja. Epäilen sitä vaan siitä että hän on tullut hajamieliseksi ja salaperäiseksi ja että hän tärvää minulta kaikki konseptipaperini, jota ostin konttorihyllyjä varten. Mutta kas tuossa hän tuleekin itse! Nyt ei hiiskumistakaan koko asiasta.
Toht. Vai niin. Vai pikku siskollani on semmoiset tuumat! No, muutaman vuoden perästä on minulla siis kunnia olla »meidän tunnetun ja etevän naiskirjailijan veli.« Onnittelen itseäni! Hahaha! (Insinöörille). Mutta tuletko nyt, niin mennään ryytimaahan laittamaan kalastusneuvot kuntoon siksi kuin vieraat saapuvat.