Ins. (nousee, katsoen sinnepäin josta Lyyli on tulossa.) Niin, miksi ei — Voinhan minä —
Aina. Niin, menkäätte te edeltäpäin — minä tulen sitten perästä kukkia kastelemaan.
(Lyyli tulee perältä.)
Aina (kaataa kahvia Lyylin kuppiin). No, missä ryökkynä niin kauan on viipynyt? Tule nyt joutuin, jos et mieli saada kylmää kahvia.
Lyyli (menee pöydän luo keneenkään katsomatta). Olin vaan tuolla metsässä.
Toht. Unelmien ja ajatusten maailmoissa. Joo, joo.
Lyyli (panee seisoaltaan sokeria kuppiinsa.) Niin, siellä on niin kaunista.
Ins. Tuo lehtimaja taitaa oikein olla neidin lempipaikka. Sieltä näkeekin niin kauaksi. (Tarjoo leipäkoria). Saako olla?
Lyyli. Kiitoksia! (Niiaa, häneen katsomatta, koulutytön tapaan ja ottaa yhden rinkelin, jota hän ei kumminkaan nauti).
Aina (korjaa hänen pukuansa). Mutta jestan, minkä näköinen sinä olet! Hame rypyissä ja tukka täynnä tikkuja ja ruohoja! Tuollako tavalla sinä aijot ottaa vastaan nuo pääkaupungin vieraat ja nuoret ylioppilaat ja luutnantit? Kas, tämä on mainiota!