Samaan aikaan minäkin mietiskelin poloisen Jim Hawkinsin kohtaloa.
Kuului huuto maan puolelta.
"Joku huutaa meille", virkkoi Hunter, joka oli vahdissa.
"Tohtori! junkkari! kapteeni! Halloo, Hunter, tekö siellä olette?" kuuluivat huudahdukset.
Ja minä juoksin ovelle parhaaksi nähdäkseni Jim Hawkinsin terveenä ja reippaana kapuavan paaluaidan yli.
19 Luku.
Jim Hawkins jatkaa kertomusta: Hirsimajan varusväki.
Samassa kuin Ben Gunn huomasi lipun, hän pysähtyi, tarttui käsivarteeni ja laskeutui istumaan.
"Katsos nyt", hän virkkoi, "tuolla ovat epäilemättä toverisi."
"Paljon luultavammin siellä ovat kapinoitsijat", minä vastasin.
"Tuollako!" hän huudahti. "Tuollaisessa paikassa, jonne vain onnenpojat osuvat, Silver nostaisi rosvojen lipun liehumaan, siitä voit olla aivan varma. Ei, ei — ystäväsi siellä ovat. He ovat tapelleet ja toverisi ovat päässeet voitolle. Siellä he nyt ovat maissa siinä vanhassa hirsimajassa, jonka Flint monen monta vuotta sitten rakensi. Ah, sillä miehellä oli päätä, sillä Flintillä! Rommin juonnissa ei hänen vertaistaan ole nähty. Hän ei pelännyt ketään, ei kerrassaan ketään; Silveriä vain — Silver oli sellainen poika."