Sitten ilmoitti hän tohtorille minun olevan varustuksessa, johon tohtori vain vastasi "hyvä, hyvä, mutta velvollisuus ensin, huvi sitten" ja pyysi saada nähdä sairaita.
Ja tultuaan varustukseen, loi hän ensin ankaran katseen minuun ja alkoi sitten puuhailla sairaitten kanssa liikkuen ja puhellen kuin liikkuisi jossain rauhallisessa englantilaisessa perheessä.
"Hyvin käy, poikaseni", sanoi hän miehelle, jolla oli pää käärittynä. "Teillä oli onni, kun pelastuitte niin helposti… No, Georg, mitenkäs on teidän laitanne? Teillä on omituinen ihonväri ja maksanne on aivan piloilla. Otitteko tuota lääkettä?… Kuulkaas, pojat, ottiko hän lääkettä?"
"Kyllä hän otti, herra", sanoi Morgan.
"Nähkääs, kun minä nyt olen vankilanlääkärin tapainen", sanoi tohtori mitä ystävällisimmällä äänellä, "niin katson kunnia-asiakseni pitää huolta, ettei kuningas Yrjön hirsipuulta mene yhtään miestä hukkaan."
Lurjukset katsahtivat toisiinsa, mutta sanaakaan virkkamatta nielivät tuon katkeran pillerin.
"Dick ei tunne voivansa oikein hyvin", virkkoi muuan.
"Vai ei! Astukaapas esiin, Dick, ja näyttäkää minulle kielenne. Kas niin, eipä minua olleskaan kummastuta, että hän tuntee olevansa hieman pahoinvoipa, sillä tuollainen kieli pelottaisi koko rykmentin ranskalaisia pakosalle. Tässä on uusi kuumekohtaus. En voi käsittää, kuinka te voitte elää tässä epäterveellisessä paikassa. Te Silver ette tosin tyhmä ole, mutta eipä teillä näy olevan vähintäkään aavistusta terveysopista."
Sittenkun tohtori oli tarkastellut jokaista rosvoa ja antanut heille tarpeellisia lääkkeitä, sanoi hän minulle:
"Ja nyt, poikaseni, tahtoisin hieman puhella kanssasi."