"Laivan!"' huudahti tohtori.
Minä kerroin lyhimmittäin seikkailuni, joita hän äänettömänä kuunteli.
"Näkyy olevan niin sallittu, että kaikki mitä sinä teet, koituu pelastukseksemme, ja sinä luulet että me jättäisimme sinut nyt pulaan!… Silver!" huusi hän äkkiä. "Minä tahdon antaa teille hyvän neuvon", sanoi hän kun Silver läheni meitä. "Onko teillä hyvin kiire saada aarre käsiinne?"
"Pojan ja oman elämäni voin pelastaa vain aarretta etsimällä", vastasi
Silver. "Sen kyllä itsekin käsitätte."
Silver pyysi tohtorin selvittämään menettelynsä, mutta tämä kieltäytyi sanoen, että hänellä ei ollut oikeutta sanoa, sillä se ei ollut hänen salaisuutensa. Sen hän kumminkin lupasi, että jos he tästä pulasta pääsevät, niin hän tulee panemaan parastaan pelastaakseen Silverin.
Silverin kasvot säteilivät ilosta ja hän huudahti: "eipä oma äitinikään olisi voinut paremmin sanoa!"
"Ja vielä yksi neuvo: pitäkää poika aina läheisyydessänne! Hyvästi,
Jim."
Tohtori pudisti kättäni, kumarsi Silverille ja poistui nopein askelin metsään.
Kolmaskymmenestoinen Luku.
Aarretta etsimässä.