Rohkasin itseni ja astuin kynnyksen yli sekä menin suoraapäätä Pitkän
Johnin luo, kun hän oli puhelemassa erään vieraansa kanssa.
"Oletteko mr Silver?" kysyin minä ojentaessani hänelle kirjeen.
"Kyllä poikaseni. Mutta kukas sinä olet?" Kun hän sitten näki kirjeen näytti hän siltä kuin olisi rähähtänyt nauruun.
"Ohoo!" sanoi hän kovalla äänellä ojentaessaan minulle kätensä. "Nythän huomaan, että oletkin uusi kajuuttapoikamme. Hauskaa tavata", ja hän tarttui käteeni leveällä kämmenellään.
Samassa nousi muuan kauvempana istuvista vieraista ja ohjasi askeleensa ovea kohti, joka oli aivan hänen vieressään, ja silmänräpäyksessä oli hän ehtinyt ulos. Mutta hänen kiireensä oli vetänyt huomioni puoleensa ja tunsin hänet heti siksi mieheksi, jolta puuttui kaksi sormea ja joka ensinnä oli käynyt kapteenia tervehtimässä "Amiraali Benbowssa."
"Ottakaa hänet kiinni! Tuo oli Musta Koira!" huudahdin minä.
"Viis' välitän siitä, kuka hän on, mutta hän ei ole maksanut juomisiaan. Harry, ulos ajamaan häntä takaa!"
Eräs oven lähellä istuvista hyökkäsi heti ulos.
"Vaikka hän olisi amiraali, niin tulee hänen kumminkin maksaa, mitä hän on nauttinut!" karjui Silver. Sitten päästi hän käteni irti ja sanoi: "minkä sanoit hänen nimensä olevan? Musta —?"
"Koira. Eikö mr Trelawney ole puhunut merirosvoista? Hän, joka juoksi ulos, oli yksi niistä."