Kymmenes luku.
Ruutia ja aseita.
"Hispaniola" oli jotenkin kaukana ja saimme kulkea monen laivan sivuitse ennenkuin ehdimme perille. Ja kun vihdoin saavuimme laivalle, niin otti meidät vastaan ja lausui tervetulleeksi perämies, mr Arrow, joka oli vanha, päivänpaahtama merikarhu, renkaat korvissa ja hieman sameakatseinen. Hän ja tuomari olivat oikein hyviä ystäviä, mutta huomasin, että sama ei ollut laita mr Trelawneyn ja kapteenin kanssa.
Tällä jälkimäisellä olivat terävät silmät ja hän näytti olevan tyytymätön kaikkeen kuin laivalla oli. Ja pian saimmekin syyn tietää, sillä tuskin olimme ehtineet kajuuttaan ennenkuin muuan merimiehistä tuli sinne ja ilmoitti, että kapteeni Smollett haluaa puhella herrojen kanssa.
"Olen aina kapteenin käytettävänä ja pyytäkää hänet tulemaan tänne", sanoi tuomari.
Kapteeni tulikin heti sisään ja sulki oven perästään.
"No, kapteeni Smollett, mikäs mieltänne painaa? Toivoakseni on kaikki hyvin."
"Lienee parasta, herraseni", sanoi kapteeni, "puhua suoraa kieltä, vaikkapa siitä suuttuisittekin. Minä en pidä koko hommasta, en miehistöstä enkä perämiehestäni. Siinä lyhyesti ja selvästi ajatukseni."
"Ehkä ette pidä laivastakaan", kysyi tuomari ja sikäli kuin minusta tuntui, oli hän hyvin kiukuissaan.
"Sen suhteen en voi mitään sanoa, sillä en ole nähnyt, mihin se kelpaa.
Hyvä se kyllä näyttää olevan. Enempää en siitä voi sanoa."