"Ehkä ette pidä työnantajastannekaan", kysyi tuomari.
Mutta nyt puuttui tohtori puheeseen, sanoen: "lopettakaapas jo! Tuollaiset kysymykset ovat vain omiaan synnyttämään pahaa verta. Kapteeni on sanonut joko liian paljon tai liika vähän ja mielelläni tahtoisin, että hän selittäisi sanansa. Te sanoitte, ettette pidä hommasta. Miksi?"
"Minä otin paikan niin kutsutuilla salaisilla määräyksillä ja minut käskettiin viemään alus sinne, johon tämä herra käskisi. Siihen saakka on kaikki hyvin. Mutta nyt minä huomaan, että jokainen miehistöstä tietää enemmän kuin minä. Ja minun mielestäni tuo ei ole rehellistä peliä, vai mitä te arvelette?"
"Ei ole", sanoi tohtori.
"Lisäksi saan kuulla, että me lähdemme aarretta etsimään — tämän saan kuulla miehistöltäni, huomatkaa se. Mutta nyt on sana 'aarre' hyvin arveluttava sana. Minä en olleskaan pidä aarteidenetsimis-retkistä ja varsinkin, jos ne ovat salaisia ja tämä salaisuus — pyydän anteeksi, mr Trelawney — on ilmoitettu papukaijoille."
"Kelle papukaijoille?" kysyi tuomari.
"Se on vain sellainen puhetapa", sanoi kapteeni. "Minä tarkotan sillä sitä, että salaisuus on päästetty julkisuuteen. Enkä luule, että te, herraseni, tiedätte, mikä on kysymyksessä. Mutta minä tahdon sanoa ajatukseni: on kysymyksessä elämä tai kuolema."
"Aivan oikein puhutte", vastasi tohtori. "Yrityksemme on tosin uhkarohkea, mutta niin taitamattomia emme me ole kuin te luulette. Te sanoitte vielä, ettette pidä miehistöstä. Eivätkö he ole hyviä merimiehiä!"
"Minä en heistä pidä, herraseni. Ja jollette pane pahaksenne, niin sanon, että minun olisi itseni pitänyt saada toimittaa miehistön palkkaus."
"Voittepa olla oikeassa", sanoi tohtori. "Teidän olisi pitänyt olla ystäväni mukana miehistöä valikoidessa, mutta jos jokin erehdys on tapahtunut, niin ei se ollut tahallinen."