Ei käynyt pienintäkään tuulen henkäystä eikä kuulunut muuta ääntä kuin se jonka maininki synnyttää loiskiessaan rantakiviä vasten. Ja omituinen, ummehtunut haju vallitsi ankkuripaikalla, haju, jonka märänneet lehdet ja puut synnyttävät. Huomasin, että tohtori veti ilmaa nenäänsä ikäänkuin olisi haistellut märännyttä munaa.
"En tiedä, löytyykö täällä aarteita", sanoi hän, "mutta siitä voin panna tekotukkani pantiksi, että kuumetta täällä kyllä liikkuu."
Jos miehien käytös oli jo venheissä ollut levottomuutta herättävä, niin muuttui se vallan uhkaavaksi, kun he tulivat laivaan. He istuutuivat kannelle ja murisivat keskenään. Pienimmätkin käskyt otettiin vastaan karsain silmin ja niitä toteltiin vastenmielisesti ja huolimattomasti. Ja näytti luotettaviinkin sama tauti tarttuneen. Näkyi selvästi, että salaliitto uhkasi meitä.
Emmekä me kajuutassa olevat olleet ainoat, jotka huomasimme vaaran. Pitkän Johnin tavaton uutteruus ja hänen auliutensa auttamaan kaikkialla, kun kellään muulla ei siihen näyttänyt olevan halua, oli meistä pahin merkki siitä, että iltapuoli tulee olemaan kuuma.
Me pidimme neuvottelun kajuutassa.
"Herraseni", sanoi kapteeni, "jos minä uskaltaisin antaa vielä yhden käskyn, niin olisimme pelastetut. Nyt on meillä vain yksi mies, johon voimme luottaa."
"Ja kukahan se on", kysyi tuomari.
"Silver", vastasi kapteeni. "Hän on yhtä halukas kuin te tai minä tasoittamaan kaikki, joskin tuo onkin vain kavala kepponen. Mutta laittakaamme niin, että hänen ei huoli sitä kauvemmin käyttää, Antakaamme miehille lupa mennä iltapäivällä maihin. Ja jos he kaikki menevät, niin silloin kyllä puolustamme laivaa syntyvän taistelun aikana. Mutta jollei heistä kukaan mene, niin silloin pidämme kajuutan hallussamme ja Jumala kyllä suojelee niitä, joilla on oikeus puolellaan. Ja huomatkaa sanani: 'jos jotkut menevät maihin, niin tuo Silver heidät mukanaan takasin ja lauhkeina kuin lampaat'."
Ja niin päätettiinkin tehdä. Ladatut pistoolit annettiin kaikille luotettaville miehille. Hunterille, Joycelle ja Redruthille annettiin tieto tuumastamme ja he ottivat uutisen vastaan paljoa pienemmällä hämmästyksellä, mutta suuremmalla rohkeudella kuin mitä me osasimme luullakaan. Kapteeni meni kannelle ja kääntyen miehistön puoleen virkkoi:
"Pojat, meillä on tänään ollut vaikea päivä. Maihin pistäytyminen ei ketään vahingoita. Venheet ovat vielä vedessä ja kellä vain on halu, saa mennä maihin iltapäivällä. Minä ammuu laukauksen tuntia ennen auringonlaskua."