"Minulla on itselläni poika", sanoi hän, "ja te olette niin toistenne näköisiä kuin kaksi marjaa, ja hän on sydämeni ylpeys. Mutta tärkein pojille on kuri, ymmärrätkös, poikaseni. Joshan olisit Billin kanssa purjehtinut, niin et olisi antanut itsellesi kahdesti samaa käskeä. Bill ei koskaan sellaista suvainnut, eikä nekään, jotka hänen kanssaan purjehtivat… Ei, mutta tuoltahan tuleekin vanha Bill kaukoputki kädessään! Jumala siunatkoon hänen vanhaa sydäntään! Nyt menemme tarjoiluhuoneeseen ja asetumme oven taakse, poikaseni. Hämmästytänpähän hieman Billiä. Jumala siunatkoon hänen vanhaa sydäntään."
Pelkäsin hieman, mutta kun olimme asettuneet oven taakse, niin pelkäsin vieläkin enemmän, kun näin, että itse muukalainenkin oli peloissaan. Hän otti puukon tupestaan ja nieleksi kuin olisi hänellä ollut kuula kulkussaan.
Vihdoin tuli kapteeni sisään, paiskasi oven jälestään kiinni ja katsomatta oikealle tai vasemmalle meni sitä paikkaa kohti, jossa pöytä oli katettu.
"Bill", sanoi muukalainen äänellä, jonka hän koetti tehdä mahdollisimman lujaksi ja rohkeaksi.
Kapteeni pyörähti ympäri kantapäällään ja katsoi meihin. Ruskeus hänen kasvoiltaan oli kadonnut ja nenänsäkin oli vallan sininen. Hän näytti aivan sellaiselta kuin olisi hän nähnyt edessään kummituksen tai jotain vieläkin pahempaa. Kunniasanallani voin vakuuttaa, että minun oikein kävi häntä sääliksi, kun yhdessä silmänräpäyksessä näin hänen muuttuvan niin vanhan ja sairaan näköiseksi.
"Kas niin, Bill, sinähän tietysti tunnet vanhan laivatoverisi", sanoi vieras.
Kapteeni sanoi läähättäen: "Musta Koira!"
"Kukapas muu se sitten olisi", vastasi vieras, joka näytti hieman tyyneemmältä. "Aivan oikein, Musta Koira, joka tahtoi tervehtiä Bill-toveriaan Amiraali Benbow-ravintolassa. Ah, Bill, ollemmepa nähneet koko joukon asioita ja tapahtumia siitä päin, kun minä pääsin näistä kahdesta kynnestäni", lisäsi hän pitäen ylhäällä raadeltua kättään.
"Kas niin", vastasi kapteeni, "sinä olet ollut minua viekkaampi. Tässä olen. Puhu suusi puhtaaksi! Mistä on kysymys?"
"Sehän olet sinä, Bill, ihan ilmi elävänä", sanoi Musta Koira. "Tahdon, että tämä rakas lapsi tuo minulle lasin rommia, ja sitten istumme ja puhelemme, kuten vanhat laivatoverit konsanaankin."