"Gray", jatkoi kapteeni hieman kovemmalla äänellä, "minä poistun laivasta ja käsken sinun seuraamaan kapteeniasi. Tiedän, että sinä olot pohjaltasi kunnon mies ja uskallampa väittää, ettei teistä kukaan tositeossa ole niin kehno kuin miksi hän nyt itsensä osottaa. Minä pidän kelloa kädessäni ja annan 30 sekunttia miettimisaikaa."
Syntyi lyhyt hiljaisuus.
"Kas niin, kunnon poikani", jatkoi kapteeni, "älä mieti niin kauvan.
Jokainen sekuntti saattaa oman ja näitten herrojen hengen vaaraan."
Äkkiä syntyi elämää alhaalla ja sieltä tuli kannelle Abraham Gray veitsen haava leuvassaan ja syöksyi kapteenin luo kuin koira, joka on kuullut isäntänsä vihellyksen.
"Minä liityn teihin, herra", sanoi hän.
Ja heti olivat hän ja kapteeni luonamme venheessä, ja me loittonimme laivasta. Mutta vielä emme olleet maissa varustuksiemme takana.
Kahdeksastoista luku.
Jatkoa tohtorin kertomukseen: Maihin meno.
Tämä viides matka oli vallan erilainen kuin edelliset. Ensiksi oli venheemme runsaammin lastattu kuin mitä se oikein sieti, sillä siinä oli viisi täysikasvuista miestä, joista tuomari, Retruth ja kapteeni olivat kukin yli kuusi jalkaa pitkiä, ja lisäksi vielä kruutia, sianlihaa ja leipää.
Kulku kävi tosin helpommin sitten, kun lasti oli sopivammin sijoitettu, mutta sittenkin tuskin uskalsimme hengittää.