Ja lisäksi tuli vielä laskuvesi. Mutta pahin kaikista oli se, että virta painoi meidät varsinaisesta suunnasta, ja aikomastamme maallenousupaikasta niemen taakse. Ja jos olisimme antaneet virran viedä, niin olisimme tulleet maihin samassa paikassa, jossa kapinoitsijain venheet olivat ja kapinoitsijat voivat milloin tahansa hyökätä kimppuumme.
"Minä en voi ohjata varustusta kohti", sanoin minä kapteenille, sillä minä pidin perää ja kapteeni ja Redruth hoitelivat airoja. "Ettekö voi soutaa hieman voimakkaammin?"
"Emme venhettä upottamatta. Teidän täytyy panna parastanne peränpidossa."
"Tällä menolla emme pääse koskaan maihin", sanoin minä vihdoin.
"Meidän täytyy pyrkiä vasten virtaa", ilmoitti kapteeni, "sillä jos kerran joudumme maallenousupaikan vasemmalle puolelle, niin on vaikea sanoa missä silloin pääsemme maihin, jolleivät venheet hinaa meitä sinne."
"Virta on hieman heikentynyt, herra", sanoi Gray, joka istui etukeulassa, "voitte helpottaa hieman peräsintä."
"Kiitos, poikaseni", sanoin minä ikäänkuin ei välillämme olisi koskaan mitään tapahtunut. Olimme nimittäin päättäneet kohdella häntä aivan kuin hän olisi aina ollut meidän miehiä.
Äkkiä virkkoi kapteeni sanan "tykki" ja luulinpa hänen äänensä hieman muuttuneen.
"He eivät koskaan voi saada tykkiä maihin", sanoin minä, "ja kaikissa tapauksissa eivät he sitä voi kuljettaa metsän läpi varustukseen."
"Katsokaahan perään päin", sanoi kapteeni. Olimme kokonaan unhottaneet pitkän viisinaulasen ja nyt huomasimme kauhuksemme, että nuot viisi roistoa olivat sen kanssa hommailemassa. Myös muistin nyt tykkiä varten aijotut kuulat ja kruudin, jotka olivat jätetyt laivaan ja että rosvot voivat helposti saada ne käsiinsä.