"Israel oli Flintin tykkimiehenä", sanoi Gray kiihkeästi.
Vaarasta välittämättä ohjasimme venheen kulun suoraan maallenousupaikkaa kohti ja olimme jo siksi paljon loitonneet virrasta, että minä jotenkin helposti voin hoidella peräsintä, mutta täten tuli venheemme laita heidän tykinkuulilleen hyväksi maalitauluksi.
Minä sekä näin että kuulin paloviinasta punasen Israel Handsin laskevan tykinkuulan laivan kannelle.
"Kuka on tässä parhain ampuja?" kysyi kapteeni.
"Epäilemättä mr Trelawney", vastasin minä.
"Mr Trelawney, tahdotteko tehdä sen palveluksen että ammutte jonkun noista miehistä, mieluimmin Handsin", sanoi kapteeni.
Mr Trelawney oli kylmä kuin rauta. Hän tarkasteli pyssynsä sytytintä.
"Käsitelkää pyssyänne varovasti!" huusi kapteeni, "sillä muutoin kaatuu venhe. Jokainen pitämään sitä kohdallaan, kun hän tähtää."
Tuomari kohotti pyssynsä, souto lakkasi ja me nojasimme venheen toiseen laitaan, jotta se pysyisi pystyssä.
Nyt oli heillä tykki kunnossa ja Israel, joka latauslaitos kädessään seisoi aukolla, oli tietysti paras ampumataulu. Mutta meillä ei ollut onnea, sillä samassa kuin Trelawney laukasi, taivutti roisto itseään eteenpäin ja laukaus sattui erääseen toiseen, joka kaatui. Hänen kirkasunsa pani muutkin rosvot liikkeelle ja minä näin heidän rientävän venheisiinsä.