"Saman tekevä", vastasi tohtori, "mutta minä tunnen erään sen nimisen merirosvon ja lyhyyden vuoksi kutsun teitä sillä nimellä. Ja tahdon teille sanoa, että lasillinen rommia ei tosin teitä tapa, mutta kun te otatte yhden lasillisen, niin otatte useammankin ja tohdinpa lyödä millaisen vedon hyvänsä, että jollette kerrassaan lopeta väkijuomien nauttimista, niin olette kuoleman oma, — kuuletteko sen, — ja joudutte siihen paikkaan, johon olette kuuluvakin. Mutta koettakaahan nyt hieman ponnistella voimianne, niin autamme teidät sänkyyn."
Suurella vaivalla onnistui meidän kuljettaa hänet rappuja ylös ja asettaa hänet sänkyyn, jossa hänen päänsä vaipui tyynylle ja hän oli mennä tainoksiin.
"Muistakaa nyt", sanoi tohtori, "että sana rommi on teille sama kuin kuolema."
Sitten tarttui hän minun käteeni ja me menimme isäni luo.
"Tuo ei ollut mitään", sanoi hän kun oli sulkenut oven jälestään, "minä laskin hänestä siksi paljon verta, että hän kyllä tyyntyy. Mutta viikon ajan pitää hänen levätä hiljaa ja se on paras sekä hänelle itselleen että teille. Mutta jos uusi tuollainen kohtaus sattuu, niin silloin hän kuolee."
Kolmas luku.
Billyn seikkailuja.
Kapteeni seurasi tottelevaisesti lääkärin määräyksiä ja paranikin nopein askelin, mutta kävelemään ei hän vielä päässyt, vaan loikoi vuoteellaan, joten minä sain häntä entistä enemmän palvella ja sitä paitsi kutsui hän minut usein luokseen juttelemaan. Eräänä iltana istuin hänen luonaan, koska hän oli käskenyt minun tulemaan kanssaan juttelemaan. Mutta hän oli jotenkin vähäpuheinen ja jokin näytti olevan hänen sydämellään. Parisen kertaa aukasi hän jo suunsa aikoen jotain puhua, mutta vaikeni. Vihdoin sanoi hän:
"Kuuleppas Jim, haluatkos kuulla jotain elinvaiheistani? Mutta jos tahdot kuulla, niin silloin hanki minulle lasi rommia, sillä muutoin eivät juttuni oikein suju."
Minä koetin estellä ja muistutin, mitä tohtori hänelle rommista sanoi.