"Minä arvelen, että tohtorilla ovat omat tuumansa ja jos oikein arvaan, niin meni hän etsimään Ben Gunnia."

Minäkin sain hyvän tuuman. Minä kadehdin tohtoria, joka sai kuljeskella puitten viileässä varjossa, jota vastoin minä sain paistua kuumuudessa ja nähdä edessäni olevaa kurjuutta.

Koko ajan, kun pesin varushuonetta puhtaaksi verestä ja samoin silloin kun pesin astioita päivällisen jälkeen, lisääntyi kateuteni ja kun olin korppujen läheisyydessä, täytin taskuni niillä, sillä siten ei minun tarvitsisi nälkää heti nähdä, jos aikomallani retkeilyllä jotakin tapahtuisi.

Sitten otin pari pistoolia ja kun minulla oli kuulia ja kruutia niin arvelin olevani hyvin varustettu.

Suunnitelmani oli seuraava. Aioin lähteä hiekkasärkälle, joka erottaa ankkuripaikan avoimesta merestä, etsiä valkea kallio, jonka edellisenä iltana olin nähnyt ja saada selvyys, oliko Ben Gunn kätkenyt sinne venheensä. Ja vieläkin arvelin, että tämä tekoni oli hyvä. Tyhmää asiassa oli vain se, että aioin mennä retkelleni luvatta ja salassa.

Minulle sattui hyvä tilaisuus. Tuomari ja Gray muuttivat kapteenin haavakääreitä. Tie oli vapaa. Minä hyppäsin aitauksen yli ja ennenkuin kukaan poissaoloani huomasi olin jo tiheässä metsässä kaukana toisten kuuluvilta.

Tämä oli toinen hullutukseni ja ensimäistä pahempi, sillä nyt jätin vain kaksi tervettä miestä varustusta suojelemaan, mutta kuten ensi kerrallakin, johtui siitä meidän kaikkien pelastus.

Ohjasin kulkuni saaren itäistä rantaa kohti. Iltapuolta oli jo hyvän matkaa kulunut, mutta silti oli vielä tavattoman lämmin. Etäällä kuului maininkien loiske ja puitten lehtien liikkeestä päätin tuulen koko lailla tyyntyneen. Pian saavuttivat minut kylmät ilmanvirtaukset, ja kun olin vielä muutamia askeleita ottanut, näin meren lepäävän tyyneenä.

Astuin reippaasti rantapengertä pitkin ja arvellen tulleeni kylliksi kauas eteläänpäin, hiivin pensasten suojaan ja varovasti ryömin hiekkasärkän reunaan.

Takanani oli meri, edessäni ankkuripaikka. Merituuli alkoi jo tyyntyä.
Ankkuripaikalla, joka oli vasemmalla Benrangelin saaresta oli vallan
tyyntä, kuten silloinkin kun ensi kerran tulimme tähän paikkaan.
Merirosvojen lippu liehui "Hispaniolan" mastossa.