"Entäs rahat?" kysyi hän. "Pitääkö minun pysytellä hyvissä suhteissa vanhan kunnon ystäväni Mackellarin kanssa taskurahainkin saannin vuoksi? On hauskaa näin palata lapsuusajan menettelytapoihin."
"Mitään rahallista avustusta ei ole määrätty", sanoin minä, "mutta omalla vastuullani pidän huolta siitä, että teillä on riittävästi vaatimattomampiin tarpeisiin."
"Vaatimattomampiin tarpeisiin", kertasi hän. "Ja te teette sen omalla vastuullanne?" Hän nousi seisaalleen ja katseli seinällä riippuvaa tummaa muotokuvasarjaa. "Esi-isäini nimessä, kiitos teille siitä", sanoi hän, ja lisäsi sitten pilkallisesti: "Mutta Secundra Dassin varalle kai on määrätty apuraha? Sitä eivät he suinkaan ole voineet unohtaa?"
"Minä otan sen asiakseni ja kysyn, kun kirjoitan", sanoin minä.
Nyt hän äkkiä muutti käytöstä, kumartui eteenpäin, kyynärpäät pöydässä, ja kysyi: "Luuletteko toimivanne viisaastikin?"
"Minä teen mitä minulle on tehtäväksi annettu, mr. Bally", sanoin minä.
"Varsin vaatimattomasti puhuttu", sanoi master, "ehkei kumminkaan yhtä rehellisesti. Te kerroitte minulle eilen, että mahtini oli mennyt isäni kuollessa. Mistä sitten johtuu, että eräs valtakunnan pääri pakenee yön pimeydessä talosta, missä hänen esi-isänsä ovat kestäneet monta piiritystä? Että hän salaa oleskelupaikkansa, joka voi kumminkin olla varsin tärkeä tietää Hänen Majesteetilleen kuninkaalle ja koko valtakunnalle? Ja että hän sallii minun jäädä tänne, vieläpä luovuttaa minulle isälliseksi suojelijakseni ja holhoojaksi verrattoman Mackellarinsa? Kaikki tämä maistuu minusta kovin selvältä ja sietämättömältä pelolta."
Yritin keskeyttää häntä verrattain valheellisella kiellolla, mutta hän antoi kädellään vaikenemismerkin ja jatkoi:
"Minä sanon, että se minusta siltä maistuu, mutta minä menen vielä pitemmälle ja sanon, että pelko on hyvin perusteltu. Ei minulla ollut suurta halua tulla tänne. Sen tavan vuoksi, millä viimeksi täältä lähdin, en olisi enää palannut, ellei minun olisi ollut pakko. Mutta rahoja minun täytyy saada. Te ette tahdo antaa niitä suosiolla; no hyvä, minä pakotan teidät siihen. Viikon kuluessa minä saan, Durrisdeerista liikkumatta, selville minne ne hölmöt ovat paenneet. Minä lähden heidän jälkeensä ja kun olen saanut riistan saarretuksi, isken sellaisen kiilan perheeseen, että se taas hajoaa. Sittenhän saamme nähdä, pitääkö lordi Durrisdeer (hän lausui nimen sanomattoman halveksivasti ja raivoissaan) parhaana maksaa minulle siitä, että lähden, ja te kaikki saatte nähdä valitsenko silloin hyödyn vaiko koston."
Minä hämmästyin hänen suorasukaista puhettaan. Mutta asia oli se, että häntä kiusasi lordin onnistuneen paon synnyttämä kiukku. Hän tunsi joutuneensa puijatuksi, eikä ollut sellaisessa mielentilassa, missä sanoja punnitaan.