IDUNA. Oletko itkenyt, Thusnelda?
THUSNELDA (pudistaa päätään, menee).
IDUNA. Oletteko torunut Thusneldaa orpana?
BARNAU. En.
IDUNA. Älä sitä teekkään. Toiset ovat niin ynseät häntä kohtaan.
BARNAU. Vai niin? Ehkä Thusnelda sen ansaitseekin?
IDUNA. Oi, ei, ei suinkaan. Hän on niin hyvä, niin väsymätön eikä kuitenkaan saata olla heille mieliksi. Min'en sitä oikein ymmärrä.
BARNAU. Sin'et ole kohdellut häntä ynseästi?
IDUNA. En koskaan, eikä Ottiliakaan.
BARNAU. No, minä pidän kyllä huolen siitä, ett'ei hälle väärin tehdä.
Oletko jo ruokkinut lintujasi?