(Istuu oikialle).
BARNAU. Sinähän kuulut olevan verrattoman ahkera.
ULRIKA. Mitemkäs muuten? Minä kirjoittelen Pohjanlehteen, se viepi suuren osan ajastani, jotta tutkintoni jäävät vähemmälle. Nykyään tutkistelen minä krystallografiaa.
BARNAU. Sinä työskentelet siis luonnontieteissä?
ULRIKA. Ne ovat koko elämäni. Minä lopetin vast'ikään fysiologian. Pohjanlehden kustantaja on jo kauvan aikaa pyytänyt minua muuttamaan täältä ja ottamaan osaa lehden toimitukseen, viimeksi tänään sain hyvin kehoittavan kirjeen häneltä asiasta — mutta aina olen minä viivytellyt vastaustani, ja nyt, kun sinä olet kotona jälleen — — —
BARNAU. Minä olen sulle suuresti kiitollinen, jos minun tähteni tahdot jäädä luoksemme, vaan en toki vaadi sulta mitään uhrausta.
ULRIKA. Ei, ei, minä tunnen velvollisuuteni sua kohtaan. Älä pane pahaksesi, että sinun läsnäollessasi luen korrehtuuria, kyllä minä sentähden puhella saatan.
BARNAU. No, pikku serkku-näpykkäni, eikö sinuakin haluttaisi tutkistella krystallografiaa?
IDUNA (häveliäästi). Min'ea tiedä, mitä se onkaan.
BARNAU. Jos saisit oikein hyvän opettajan, minut esimerkiksi.