BARNAU. Miks'ei?
IRMGARD. Etkö lausu meille ajatustasi, Oswald. Sinähän tässä kuitenkin päättäjä olet.
BARNAU. Niin, jos tahdotte tietää minun ajatukseni, täytyy mun tunnustaa, että eilisestä saakka olen tässä talossa huomannut semmoista elämää, jota en olisi odottanut. Te elätte jokainen oman nenänne mukaan, jokainen itsekseen; yhteydestä, todellisesta seura-elämästä ei ole puhettakaan.
ULRIKA. Oletpa oikeassa, Oswald. Mutta se tulee siitä, ettei meillä ole keskusta.
ADELGUNDA. Aivan oikein, meiltä puuttuu keskus, johon saattaisimme yhtyä.
IRMGARD. Kun sinä nyt toki olet saapunut, syntyy keskus itsestään.
BARNAU (yhä iloisen rauhallisena). Siinä suhteessa olette oikeassa, että talostamme puuttuu se, jolla on ensimmäinen äänenvalta, ja joka siten pitää taloa koossa. Mutta väärässä olette, jos luulette miehen sitä voivan.
KAIKKI (pelästyen). Mitä?
BARNAU. Sen voipi ainoastaan nainen, emäntä, ja siis ei mulla ole muuta edessä, kuin mennä naimisiin.
IRMGARD. Mutta veljeni!