IDUNA. Olen, minä olen useasti ajatellut sinua.
IRMGARD. Minä toivon oikein sopusointuisan yhteiselämän täällä nyt alkavan.
BARNAU. Sitä toivon minäkin. Mitä luulet, pikku serkku-näpykkäni, olemmeko vast'edes oikein iloiset?
IRMGARD. Nyt, kun sinä jälleen olet kotona, muuttuu varmaankin monta asiaa. Nythän ei enää sopine, että meillä jokaisella on eri ruoka-aika.
ADELGUNDA. Etkö sinäkin, Oswald-kulta, pidä viiden lyömää sopivimpana päivällis-aikana?
ULRIKA. Ellei juuri viiden, niin ainakin neljän, siten muuttuu aamupuoli pidemmäksi.
IRMGARD. Minun mielestäni on toki kolmen lyömä kaikkein mukavin?
BARNAU. Ja mikä aika on sinun mielestäsi mukavin, pikku serkku-näpykkäni?
IRMGARD, ULRIKA (huomaavat Barnau'in käytöksen Idunaa kohtaan, vilkuilevat toisiinsa).
IDUNA. Sitä ei minun sovi päättää.