OFFENBURG. Äidille — —
IRMGARD (pettyneenä). Äidille? Kenestä te puhuttekaan? Ken on esine, jolle onnenne luomisen uskotte?
OFFENBURG. Iduna.
IRMGARD (pilkallisesti, katkerasti). Iduna! Hahaha! Tuo puolikasvuinen letukka! Herrani, minusta on hyvin kummallista, että te valitsette minut uskotuksenne lempenne juonissa, joita meidän tietämättämme talossamme kutonut olette. Se on kaikkea muuta, kuin sopivaisuuden ja hyvien tapojen mukaista. Minä pyydän, älkää enää tästälähin vaivatko itseänne minun tähteni, minä valitsen itselleni toisen lääkärin.
(Pois).
OFFENBURG. Olenko vallan mieletön? Mitä se? Mistä hän lie suuttunut?
Vait — tuolta tulee Iduna takaisin.
Neljäs kohtaus.
Offenburg. Adelgunda (vasemmalta).
ADELGUNDA. Te tahdoitte puhutella minua, herra tohtori? Anteeksi, että otan Teidät vastaan täällä — kamarini on vallan täynnä paperiloita.
OFFENBURG. Siitä ei mitään, suokaa Te anteeksi, että olen Teitä häirinnyt.