IDUNA (aikoo mennä Thusneldan luo).
ADELGUNDA (estää häntä).
SCHUMMRICH. Toivotan onnea herra Barnau!
OFFENBURG (puristaa Barnau'in ja Thusneldan kättä).
BARNAU. Entä sisareni? Tätini?
ULRIKA (kylmästi). Toivotan onnea, rakas veljeni. Asiain nykyisellään ollessa, katson edullisemmaksi ruveta Pohjanlehden aputoimittajaksi. Suo anteeksi, että menen valmistamaan itseäni matkalle.
(Pois).
IRMGARD. Samoin toivotan sulle onnea minäkin, rakas veljeni. Avioparille on kolmas liikaa, min'en suinkaan tahdo olla sulle vaivoiksi, minä suostun ystävättäreni ehdotukseen, matkustan Italiaan.
(Pois).
ADELGUNDA. Minäkin toivotan onnea, herra Oswald. Ymmärräthän sinä minun asemani tässä talossa, ainakin nyt alussa, muuttuvan kummalliseksi. Sentähden muutan minä yliopistolle poikineni, joka muutenkin kaipaa huolellista äidinhoitoa. (Menee, kääntyy takaisin) Vielä yksi seikka! Herra tohtori Offenburg, te pyysitte äsken tyttäreni kättä, minä luovun nyt arveluistani ja annan teille myöntymykseni.