BARNAU. Mutta min'en ota ketään muita kuin sinut; minä olen tutkistellut sinun jaloa luonnettasi, minä tiedän, ett'ei kukaan voi rakastaa minua niinkuin sinä. (Hellästi). Tahdotko olla mun vaimoni?
THUSNELDA. Minä — minä — min'en tätä käsitä.
BARNAU (yhä hellemmin). Tahdotko olla mun vaimoni?
THUSNELDA. Te — tahdotte — ja — teidän tahtonne on minun tahtoni.
(Aikoo langeta polvilleen).
BARNAU (vetää hänet luokseen). Siis painan minä sinut vasten rintaani — morsiamenani. Tämä sormus, jonka tän'aamuna sulle ai'oin antaa, olkoon merkkinä siitä, että sinä olet liitetty minuun ainiaks'.
THUSNELDA. Mun armas is — mun armas herrani!
BARNAU (tyynesti). No, eikö kenkään teistä toivota mulle onnea?
OTTILIA (syleilee Barnau'ia). Runsahin siunaus teille, armas, armas enoni, (syleilee Thusneldaa). Thusneldani, tullos onnelliseksi tämän herttaisen miehen kanssa!
WISMAR (puristaa Barnau'in kättä).