SCHUMMRICH (hämillä). Niin, haha — sepä hyvin lausuttu. Suuret kädet — niinkuin — työmiehellä — ää.
OTTILIA (nousee, panee pois neulomuksen). Mutta nyt on jo kylliksi! Min'en saata näin kauvan istua yhdessä kohden. Menenpä kävelemään kerran puutarhan läpi, katsomaan missä Iduna on. (Kumartaa jäähyväiseksi.) Herra Anatole Schummrich — (juoksee pois).
IRMGARD. Mutta Te jätitte paikkanne, herra Anatole?
SCHUMMRICH (on katsellut Ottilian jälkeen). Ää!
IRMGARD. Istukaahan, minä pyydän.
SCHUMMRICH (katselee jälellä olevaa kolmea). Nyt lie minun jo aika sanoa jäähyväiseni.
IRMGARD. Joko Te ai'otte jättää meidät?
SCHUMMRICH. Lyhyt aamu-visiitti ei saa olla pitkä, en tahdo häiritä, en saata antaa hevosteni liian kauvan odottaa, ne ovat niin tuliset! mun pappani lahjoitti ne mulle syntymäpäivänäni, ne maksavat kuusi sataa Louisd'or'ia, parole d'honneure, kuusisataa. Jääkää hyvästi, hyvät naiset.
(Vasemmalle pois).
ULRIKA, ADELGUNDA (tervehtivät vaieten).