IRMGARD. Näkeehän jokainen, että Te pidätte pojastanne paljon enemmän, kuin Idunasta.
ADELGUNDA. Idunasta! Kenpä pitäisi lukua mokomasta ymmärtämättömästä olennosta.
ULRIKA. Jos Iduna on ymmärtämätön, kohdelkaa Te häntä huolellisemmalla rakkaudella, se hänet pian ymmärtäväiseksi saapi.
ADELGUNDA. Tämän talon elämä on perinjuurin inhoittava! Turhaan saapi odottaa päivää, jona te ette riitaa ja toraa aloittaisi! Ainoa toivoni on, että teidän veljenne pian palajaisi. Ellei sittenkään rauhallisempaa tule, jätän minä tämän talon.
(Vasemmalle pois).
IRMGARD. Nyt näyttihe hän kerrankin oikeassa valossaan.
ULRIKA. Niinpä sinäkin tän' aamuna — ja oikein rehellisesti.
IRMGARD. Minäkö näyttäinyt oikeassa valossani? Mitenkä?
ULRIKA. Hupsumaisella kiekailullasi — koketteriallasi!
IRMGARD (kiivaasti). Koketterialla? Minäkö koketti?