ULRIKA. Ja kuinka saartelit sinä herra Schummrich'ia sitten, tuota puolihupsua narrinkuvaa! Olithan sinä melkein heittäytyä hänen syliinsä! Niin, niin, joka miehen jälkeen heität sinä koukkusi, sillä sinä huomaat olevasi juuri siinä i'änjaksossa, jossa ajatellaan: Nyt pitää saada mies, — vaikka mistä hinnasta!
IRMGARD, Ja noin lausuu sisar sisarelleen!
ULRIKA. Kun sisar sisarensa parhaiten tuntee, kun minä, sisaresi, olen velvollinen lausumaan sulle totuuden. Kenpä sua varoittaisi, ellen minä? Muut pilkkaavat sinua takanapäin, minä sanon sulle suoraan, sillä minusta on ilkeätä nähdä, että teet itsesi naurettavaksi. Mieti tarkoin sanojani, seuraa neuvoani!
(On ottanut kirjansa ja noussut, nyt etu-alalta oikealle).
IRMGARD. Voi tuota ilkeätä olentoa! Mutta kylläpä pistää vihaksesikin, jos minä toki vielä vihdoinkin rouvaksi pääsen ja sinä saat jäädä romuilemaan kirjojesi sekaan. Tohtori Offenburg? — Miks'ei? Hän on taitava lääkäri, minun pieni omaisuuteni siihen lisäksi, veikkoni antanee myöskin pikku myötäjäiset, — me saattaisimme varsin hyvin tulla toimeen. Ja — entäs Anatole Schummrich? Hän on tuhma, se on totta, mutta hän on myöskin rikas, sangen rikas! Enpä oikein tiedä, kumman niistä valitseisin; mutta molemmista olen varma, sinä kiukkuinen kissa, sitä voiton-riemua saan toki vielä nauttia!
(Etu-alalta oikealle).
Kahdestoista kohtaus.
Philippina (vasemmalta etu-alalta).
PHILIPPINA. Jok'ikinen päivä jättää tuo hovineuvoksen rouva jotain jälkeensä! Ikäänkuin kukaan olisi jalkansa ilmaiseksi ostanut! Oikein, tuossapa onkin neuloustyö.
(Ottaa Adelgundan neulous-työn, aikoo mennä).