BARNAU (nauraen). Kauniisti ottavat he vastaan isäntäänsä, joka palajaa kymmenenvuotiselta matkaltaan. Sen sijaan, että olisivat pyytäneet meidän astumaan koristetusta ovesta sisään, aikovat he heittää meidät ovesta pihalle.
WISMAR. Luultavasti uusi palvelustyttö, joka ei tuntenut sinua.
BARNAU. Niin on. Toki nyt (ojentaen hälle kätensä) ole tervetullut huoneeseni, uskollinen toverini! kymmenen vuotinen yhdessä-olomme on iäksipäiväksi eroittamattomasti sitonut meidät toisiimme, ja sinun pitää tästä alkain elää minun kanssani tässä talossa. Minä koen tehdä elämäsi niin mukavaksi, kuin suinkin.
WISMAR. Oikein! Me emme eroa toisistamme milloinkaan. Me järjestämme kaikki, mitä matkallamme olemme koonneet!
BARNAU. Me hoidamme minun omaisuuttani!
WISMAR. Ja vaikka ikämme ensi puolisko onkin kulunut työssä ja vaivassa — —
BARNAU. Sitä onnellisemmin ja rauhallisemmin saamme jälki-puoliskoa nauttia.
WISMAR. Niin olkoon!
(Ojentaa Barnau'lle kätensä).
Neljästoista kohtaus.