Entiset. Philippina. Weithold (perältä, oikealta).
PHILIPPINA. Tuossa ne nyt istuvat, katsokaa itse. Mokomaa hävyttömyyttä ei ole kuultu kuuna kulleinkaan.
WEITHOLD. Hoilaa, mitäs täällä tapahtuu. Kas niin, nyt suorinta sarkaa — — (on tullut esiin, tuijottaa Barnau'iin) Kuinka — mitä — tehän olette — —
BARNAU. No, Weithold-vanhus, onko päivönen minut niin kovin polttanut, ett'et mua enää tunnekkaan?
WEITHOLD (sydämmellisimmällä ilolla). Herran päivät! Tekö todellakin?
Herra Barnau? Mun isäntäni, mun rakas, hyvä isäntäni!
PHILIPPINA. Mitä tämä?
BARNAU. Luultavasti näytän minä päivittyneeltä; ulapan myrskyt ja auringon säteet kuumissa maissa jättävät aina ihmiseen merkkinsä.
WEITHOLD (tarttuu käteen, jonka Barnau tarjoaa). Tuhannesti, tuhannesti tervetullut kotimaahanne, rakas herrani! Oi, minä olen joka hetki odottanut Teidän palaamistanne!
PHILIPPINA. Mitä nyt?
WEITHOLD. Tyhmikkö, kiittäkää onneanne, ett'ei herra heitä teitä pihalle.