Neljäs kohtaus.
Entiset. Adelgunda (vasemmalta).
ADELGUNDA. Mikä täällä? Riita ja tora? — Enkö saa vastausta? Onko koskaan kuultu mokomaa: Siskot torelevat keskenänsä lakkaamatta? Iduna, sinä olet varmaankin syypää?
IDUNA. En, äiti, minä olen viaton.
ADELGUNDA. No, kerro sitten, minä tahdon kuulla, mitä tapahtunut on.
DIETRICH. Anna olla sillään, äiti, siit'ei maksa puhuakaan.
ADELGUNDA. Ei, poikani, Iduna on mokoma kelvoton kappale; hänen pitää vihdoinkin oppia osoittamaan asian-mukaista kunnioitusta vanhemmalle veljelleen. Mikä oli asia siis? Sano, Iduna!
IDUNA. Jos sitä niin ankarasti vaadit, niin kun minä tulin tänne, tahtoi Dietrich väkisin suudella Thusneldaa.
DIETRICH (hävyttömästi). Noo — leikillä vain!
ADELGUNDA. Sitä en olisi luullut sinusta, poikani!