DIETRICH. Kaikkia vielä! Olenhan minä ylioppilas!
THUSNELDA (on perällä järjestänyt pöytää, aikoo nyt mennä).
ADELGUNDA (ilkeästi). Tekisit parhaiten, Thusnelda, jos et loisi nuorille miehille tilaisuutta sopimattomiin leikkeihin!
THUSNELDA (seisahtuu, jalosti), Minä? Tilaisuutta, armollinen rouva?
ADELGUNDA. Niin! Mokomia miehet eivät tohdi, ellei tyttö heitä niihin houkuttele!
THUSNELDA. Mutta, armollinen rouva — —
ADELGUNDA. Sävyisä tyttö väistyy nuorten miesten tieltä!
THUSNELDA. Minä olin täällä velvollisuuksiani täyttämässä.
ADELGUNDA. Hyvä! Miesten uskallus riippuu aina naisten myöntyväisyydestä. No, miksi noin tuijotat minuun?
THUSNELDA (tyynesti). Te tuomitsette minua väärin, katkerasti väärin.
Siinä kaikki, mitä vastata voin.