BARNAU. Hyvää päivää, Irmgard!
IRMGARD. Näethän, että par'aikaa olen pukeutumassa enkä saata näyttäytyä miehille. Tyydy siis toistaiseksi vain pieneen tervehdykseen. (Huomaa Wismar'in, joka nyt lähestyy häntä). Ai!
BARNAU. Mitä nyt?
IRMGARD. Pettävätkö silmäni? Wismar —?
WISMAR (kuivasti). Palvelianne.
IRMGARD. Heti ensi-silmäyksessä tunsin minä Teidät, te uskoton!
WISMAR. Uskoton?
IRMGARD (hiukuen). Voitteko kieltää, että muinoin, — vaan mitä minä teenkään? Veljeni seurassa voisin kyllä näin olla, vaan oudon miehen nähden täytyy mun hävetä. Minä kiiruhdan lopettamaan pukeutumistani ja riennän jälleen tänne oikein sydämellisesti toivottamaan teille tervetuloa.
(Pois).
WISMAR. Hän sanoi mua uskottomaksi? Sepä melkein liiaksi! Hän hylkäsi minut — ja nyt olen minä muka uskoton?