BARNAU (nauraa). Ole varoillasi. Kenties rakasti hän sinua siiloin oikein todenperäisesti ja on vain koetellut sua. Ehkä on hänen lempensä sinuun syttynyt jälleen?
WISMAR (kuivasti). Kiitos, minun haavani ovat täydellisesti parantuneet. Ainoastaan tapa, jolla he ovat vastaanottaneet sinua, on ollut mulle hyvin opettavainen.
BARNAU. Mitä tarkoitat? Sisarukset saavat kyllä maikailematta rakastaa toisiaan.
WISMAR. Mutta maikailematta saattaa myöskin olla sydämellinen.
Yhdeksästoista kohtaus.
Entiset. Ottilia (vasemmalta, perältä).
OTTILIA (vilkkaasti). Onko se totta? Onko tuo eno? (Seisoo epäillen).
BARNAU. No?
OTTILIA. Oletteko te — oletko sinä — —?
BARNAU. Ken mun pitäisi olla?