OTTILIA. Oswald-eno!
BARNAU. Oikein arvattu.
OTTILIA. Sitte saan minä sinua suudellakin, rakas, armas eno!
(Entää hänen kaulaansa).
BARNAU. Olethan sinä Ottilia?
OTTILIA (nauraa sydämestään, taputellen käsiään). Tämä on naurettavaa!
BARNAU. Mikä?
OTTILIA. Eno ja sisaren-tytär eivät tunne toisiaan, — heitä täytyy esitellä.
BARNAU. Eihän ihme, ett'en tunne sinua. Sinä olit minun lähteissäni ainoastaan yhdentoista vuotias pikku pienokainen, ja nyt olet jo täysikasvuinen sorea neitonen.
OTTILIA. Sorea? Sitä en tiedä, mutta iloinen ma olen, sen tiedän. Ethän siitä suutu?