BARNAU. Sepä suloinen sanoma! Sinäpä olet ollut nopeajalkainen.
THUSNELDA. Mitä vielä, minun mielestäni se kesti liiankin kauvan.
OTTILIA. Nytkö jo ruualle? Eihän kello ole vielä kuin — tuskin yksitoista.
BARNAU. Niin, käpyseni, meidän on nälkä.
OTTILIA. Voi, niin on minunkin.
WISMAR. Tulkaa meidän kanssa ruualle!
OTTILIA. Thusneldaseni, saanko minäkin jotain?
THUSNELDA. Heti, neiti, käykää vain pöytään. Minä toimitan teille paikalla kuvert'in.
(Pois).
OTTILIA. No, sitte minä tulen mukaanne. (Koomillisella arvokkaisuudella). Sopiihan tyttösenkin toisinaan pöydässä pitää emännän virkaa. Suvaitsetteko, herrani? Käsivartesi, eno!