IDUNA. Sinua, kiltti orpana.
BARNAU. Minua?
IDUNA. Niin. Kerroinhan sulle eilen kanarialinnustani ja sinä tahdoit nähdä sen, — ja kun äitini sanoi sun nyt olevan salissa, — luulin sinun tahtovan nähdä sen nyt heti.
BARNAU. Ja senvuoksi kiirehdit tänne entäen. Sä hyvä lapsi. Mutta eihän sun pitäisi juosta niin ankarasti, kun sulla on yskä. Eikö totta, herra tohtori? Se on kovin vahingollista! Eihän tuo yskä toki liian vaarallinen liene?
OFFENBURG. Ei, ei, kun neiti vain on varovainen!
BARNAU. No, varovainen hän kai onkin. Lääkäriä pitää tarkoin totella, pikku serkku-näpykkäni, s.o. jos on luottamusta lääkäriin. Luotatko sinä nykyiseen lääkäriisi?
IDUNA (kainosti). Luotan kyllä! Mennäänkö nyt kanaria-lintuja katsomaan?
BARNAU. Mennään vaan. Tänään ei minulla koko päivänä ole muuta tehtävääkään, kuin tarkastaa mitä uutta poissa-ollessani on lisääntynyt.
IDUNA. Mennään sitte.
BARNAU. Emmeköhän ota tohtoria mukaamme?