OFFENBURG. Anteeksi, Irmgard-neiti odottaa käyntiäni; velvollisuus ennen kaikkea.
BARNAU (antaen käsivartensa Idunalle). No, menkäämme kahden sitte. Ehkä te tulette jälestäpäin. Siis, kunnes tavataan, herra tohtori.
(Idunan keralla perältä vasemmalle).
OFFENBURG. Hän on huomannut kaikki. Iduna kiirehtikin niin varomattomalla vauhdilla vastaani. Salaisuutemme ei pysy enää salassa, sillä Barnau on vallan selvällä asiasta.
Kymmenes kohtaus.
Offenburg. Irmgard (vasemmalta, perältä).
IRMGARD. Voi, tuota hellettä, tuota hellettä! Täälläkö olettekin, hyvä tohtori? Siksipä muistuttikin mua sisällinen ääni: Älä mene kauvemmas, käänny kotiin nyt heti. Ja, näettekös, aavistukseni oli todellisuutta; lääkärini, ystäväni odotteli mua täällä.
OFFENBURG. Te olitte kävelemässä?
IRMGARD. Olettehan te siten määrännyt? Teenhän minä kaikki, mitä te käskette? (Heittäikse tuolille). Mutta tuo helle!
OFFENBURG. Se tekee teille hyvää. Väsyttäkää vain yhä ruumistanne.