IRMGARD. Minusta se on mitä herttaisin tuuma!
SCHUMMRICH. Minä olen vielä nuori, aivan nuori, viisikolmatta vuotta!
IRMGARD. Oi, hyvä Anatole, sehän on suloisin naima-ikä. Sydän on silloin vielä hellätunteinen, kun ei elämän taistelot eikä vastukset ole sitä ehtineet paaduttaa.
SCHUMMRICH. Hyvä. Mitä arvelette, jos olisin iskenyt silmäni tähän taloon?
IRMGARD (kainosti). No niin, kun täällä ystävyyttä olette löytänyt, miks'ette myöskin rakkautta?
SCHUMMRICH. Niinpä niinkin, te olette vanhemmista naisista ainoa, johon saatan luottaa.
IRMGARD (jäykkänä pelästyksestä). Vanhemmista naisista?
SCHUMMRICH. Niin! Teillä on kokemusta, te saatatte antaa paljon hyviä neuvoja näin nuorelle miehelle, kuin minä olen.
IRMGARD. Herra Schummrich!
SCHUMMRICH. Te saattaisitte neuvoa, ken minun pitää ottaa. Täällä on nyt Ottilia-neiti, Iduna-neiti — — —