IRMGARD (hypähtäen ylös, suurimmassa liikutuksessa). Kylliksi, herrani!
Oi minä saan halvauksen!
SCHUMMRICH. Mikä teitä vaivaa?
IRMGARD. Te kysytte vielä? Ettekö tiedä, että on sopimatonta ottaa naista uskotukseen lemmen-asioissa? Kiittämätön! Siksikö olen tuhlannut Teille ystävyyttäni, että nyt mun immellisiin korviini soitatti mokomia epä-ihmisellisiä pyyntöjä? Jos olette niin sokea, että pidätte kokeneen sydämen ymmärtämättömän tyttöletukan povea parempana, niin syöksykää vain tahallanne perikatoon, mutta säästäkää minua katalista neuvon-pyynnöistänne!
(Oikealle pois).
SCHUMMRICH (jääpi avo-suin istumaan). Ää ää — sepä peijakkaan pippurin sydän! Ja miksikä oli hän noin julman hurja? Ensin hyvä Anatole ja nyt — — —?
Viidestoista kohtaus.
Schummrich. Barnau (perältä, oikealta).
BARNAU. Nyt olen tässä jälleen — ahaa, vieras!
SCHUMMRICH (nousee). Herra, — ää, kuten aavistan, talon isäntä? Herra
Barnau?
BARNAU. Aivan oikein. Te, herrani — —?