JUHO. Mutta pikimmältämme — — —!
HANNA. Myöhästyt, myöhästyt — mene!
JUHO. No, mutta anna, anna!
HANNA. Toiste kun paremmin sopii! Joudu, joudu, Juho!
JUHO. Saakelin renkitoimet! Ei edes sen verran ole itsensä herra, että saisi rauhassa suudella tyttöään!
(Lujaa soittoa näyttämön takana.)
JUHO. Tuossa paikassa tulen!
(Poistuu peräovesta).
HANNA (yksin). Ah, poikaseni, saat oppia aikanasi että ensiksi on vaimosi vuoro ja sitte kahvin. Ai'ot ruveta laulamaan toista virttä, kun kerta olet miehenäni; mutta luulenpa että minäkin osaan samaa nuottia, poikaseni.
(Menee takalle ja kaataa pannusta kahvia pieneen kahvipannuun, jonka asettaa kahvikantimelle ynnä kupin ja kerma-astian.)