RUOTSILA. Jaa, jaa, kyllä se nähdään! Tämä riita saattaa sinun vielä tilaltasi —
LIND. — eli sinun lampeen, Sen hyvin kernaasti suon, että ähmissäsi hukutat itsesi siihen.
RUOTSILA. Hyi, hyi, sinä olet jumalatoin!
LIND. No, oletko sinä kristitty olevinasi?
RUOTSILA. Enhän minä muka kristitty ole! Mutta koska näin puhut, niin en minä sinulle anna yhtään myöten. Lampi on minun, minun, minun, vaikka sinä tee liitto kaikkien maailman nurkkasihtierien kanssa!
LIND (tulee likemmäksi, katselee häntä ylhäältä alhaalle asti ylenkatseella, käännäksen sitte pois ja kävelee edes takaisin aina piippu hampaissa).
RUOTSILA (seisoo vähän aikaa hölmeyksissä, sitten itseksensä). Nyt se ei näy enää olevan tajussansakaan. (Kävelee edestakaisin, alinomaa vahvasti polttaen).
LIND (itseksensä). Paha henki, että unhotin tupakkikukkaroni!
RUOTSILA (its.). Ei tupakinpolttaminenkaan näy nälkää sammuttavan!
LIND (its.). Ja se haisee niin viehättävälle, varsinkin kuin toinen polttaa!