RUOTSILA (its.). Sydäntäni tuimaa niin! Jos nyt olisimme ystävykset, niin antaisi se ruokansa minulle, koska itse ei kumminkaan syö sitä!
LIND (its.). Ruotsilalla on vielä tupakkia! Jos emme olisi katkeroita vihamiehiä, niin —
RUOTSILA (Korkealla äänellä). Tyhjäähän sinä poltat, Lindi!
LIND. Liikuttaako se sinua?
RUOTSILA. No, no, ei suuttua pidä. Ajattelin vaan, ett'ei sinulla ollut tupakkia, ja minulta liikeneisi joku piippu toisellekin.
LIND. Pidä sinä tupakkisi, kuin et sitä kuitenkaan tarjoa sydämestäsi.
RUOTSILA. Kuin tahdot!
MOLEMMAT (kävelevät edes takaisin ja vaihtavat olopaikkansa, niin että
Lind tulee oikealle ja Ruotsila vasemmalle puolelle).
LIND (itseksensä). Vaan, oikein arvellen, eihän siitä mitä olisi, jos häneltä ottaisinkin piipun tupakkia! Mutta eikö se jäljestä päin voisi kerskata auttaneensa minua!
RUOTSILA (itseksensä). En nyt jaksa enää pitää itseäni; kuin hän kääntyy pois päin, otan minä palasen kuin otankin.