Onnetonta kyllä on kateellinen demooni, huono terveyteni, asettunut poikkiteloin tielleni. Kolmen vuoden kuluessa on minun kuuloni yhä heikontunut. Tämän lienee aiheuttanut vatsani sairaus, josta, kuten tiedät, jo ennenkin kärsin, mutta joka on nyt paljon pahentunut; minua vaivaa nimittäin alinomainen diarré ja siitä johtuva ylenmääräinen heikkous. Frank tahtoi vahvistaa minua kovettavilla lääkkeillä ja määräsi manteliöljyä kuuloni parantamiseksi. Mutta — prosit! Siitä ei ollut mitään apua: kuuloni tuli yhä huonommaksi ja vatsani pysyi samassa kunnossa. Tätä kesti aina viime syksyyn asti, jolloin olin usein epätoivoissani. Eräs lääkäri, aasi miehekseen, neuvoi minulle kylmiä kylpyjä, toinen, viisaampi, haaleita Tonava-kylpyjä: tämä teki ihmeitä, vatsani tuli paremmaksi, mutta kuuloni pysyi entisellään, ellei tullut sitäkin heikommaksi. Talvella oli tilani todellakin surkuteltava: kärsin hirvittäviä koliikintuskia ja tautini uusiutui täydellisesti. Yhtä kurjassa kunnossa pysyin sitten viime kuuhun asti, jolloin menin Veringin puheille; ajattelin nimittäin että tautini lähinnä vaatisi kirurgin käsittelyä, ja sitäpaitsi olen aina tuntenut häntä kohtaan luottamusta. Hänen onnistui melkein täydellisesti parantaa tuo vaikea diarré; hän määräsi minulle haaleita Tonava-kylpyjä, joihin minun täytyi kaataa pieni pullollinen vahvistavia nesteitä; mitään muuta lääkettä ei hän minulle antanut, kunnes neljä päivää sitten sain pillereitä vatsaa ja eräänlaatuista teetä korvia varten. Tunnen siitä itseni terveemmäksi ja voimakkaammaksi, mutta korvani suhisevat ja kohisevat (sausen und brausen) yötä päivää. Voin sanoa, että vietän kurjaa elämää. Jo melkein kahden vuoden kuluessa vältän kaikkea seuraa, sillä en voi sanoa ihmisille: "Minä olen kuuro". Jos minulla olisi joku muu ammatti, kävisi se vielä päinsä, mutta minun toimialallani on se hirveä tilanne. Mitä sanoisivatkaan siitä vihamieheni, joiden lukumäärä ei ole pieni.
Antaakseni sinulle jonkinlaisen kuvan tästä ihmeellisestä kuuroudesta, mainitsen, että minun teatterissa täytyy asettua aivan orkesterin lähelle voidakseni kuulla näyttelijöitä. En kuule soittimien ja ihmisäänien korkeita säveleitä, jos istun hiukan kauempana. On ihmeellistä, että on ihmisiä, jotka keskustellessaan kanssani eivät lainkaan ole huomanneet sitä. Kun olen hyvin hajamielinen, pannaan kenties kaikki sen syyksi. Kun puhutaan hiljaa, kuulen tuskin mitään; niin, kuulen tosin äänet, mutta en sanoja, ja jos taas huudetaan, en voi sitä tietää. Mitä tästä kaikesta tulee, sen tietää taivas. Vering sanoo, että vika varmasti vähenee, ellei se kokonaan parannu. — Hyvin usein olen kironnut olemassaoloani ja Luojaa [94]. Plutarkos on minulle opettanut alistuvaisuutta. Minä tahdon, jos se suinkin on mahdollista, minä tahdon uhmata kohtaloani; mutta elämässäni on hetkiä, jolloin olen kurjin Jumalan luomista olennoista. — Pyydän ettet kenellekään puhu mitään minun tilastani, et edes Lorchenille [95]; minä uskon sen sinulle suurena salaisuutena. Minua ilahduttaisi, jos tästä asiasta kirjoittaisit Veringille. Jos tilani pysyy samanlaisena, tulen ensi keväänä luoksesi; sinä saat vuokrata minulle jossakin kauniissa seudussa maatalon, ja niin tulee minusta maalainen kuudeksi kuukaudeksi. Kenties se tekisi minulle hyvää. Alistuvaisuus, mikä surullinen turvapaikka! Ja kuitenkin on se ainoa, mikä minulla on jäljellä. — Annathan minulle anteeksi, että kaikkien omien ikävyyksiesi lisäksi vaivaan ystävänä sinua vielä näillä huolillani.
Stephan Breuning on nyt täällä ja me olemme melkein joka päivä yhdessä. Tekee minulle niin hyvää kutsua esiin menneitä tunnelmia! Hänestä on tullut todellakin hyvä ja kelpo nuori mies, joka tietää jotain ja jolla (niinkuin meillä kaikilla enemmän tai vähemmän) on sydän oikealla paikalla…
Tahdon kirjoittaa myöskin hyvälle Lorchenille. En koskaan ole unhottanut ketään teistä, rakkaat ystävät, vaikka en olekaan antanut mitään elonmerkkiä itsestäni; mutta kirjoittaminen, sen tiedät, ei koskaan ole ollut vahvoja puoliani; parhaimmat ystäväni eivät vuosikausiin ole saaneet yhtään kirjettä minulta. Minä elän vain nuoteissani; tuskin on joku teos valmistunut, kun toinen on jo alulla. Sillä tavoin kuin nyt työskentelen, on minulla usein kolme tai neljä sävellystä yhtaikaa valmistettavana — Kirjoita minulle useammin; tahdon koettaa saada aikaa vastatakseni sinulle. Tervehdä kaikkia minun puolestani…
Hyvästi, hyvä, uskollinen Wegeler! Ole vakuutettu alttiudestani ja ystävyydestäni.
Sinun
Beethoven.
Wegelerille,
Wien, 16 p marrask. 1801.
Hyvä Wegelerini, kiitän sinua siitä, että jälleen muistit minua, sitä enemmän, kun minä niin vähän ansaitsen sitä. — Sinä tahdot tietää kuinka voin ja mitä tarvitsen. Niin vähän mieluista kuin minulle onkin kosketella tätä asiaa, teen sen kuitenkin kernaimmin sinun kanssasi.