[43] Samanaikainen ja osaltaan ehkä näihin teoksiin innoittavasti vaikuttava oli hänen hellä ystävyyssuhteensa nuoreen berliniläiseen laulajattareen, Amalie Seebaldiin.
[44] Aivan hänen vastakohtansa oli, tässä tapauksessa, Schubert, joka oli 1807 kirjoittanut tilapäissävellyksen "Napoleon Suuren kunniaksi" ja johti itse sen esitystä keisarin läsnäollessa.
[45] "En puhu sinulle mitään hallitsijoistamme ja heidän valtakunnistaan", kirjontaa hän Kauka'lle Wienin kongressin aikana. "Minulle on hengen valtakunta rakkain kaikista: se on ylin kaikista hengellistä ja maallisista valtioista." (Mir ist das geistliche Reich das Liebste und Oberste aller geistlichen und weltlichen Monarchien.)
[46] "Wien — eikö sillä ole jo kaikki sanottu? — Pieninkin jälki saksalaisesta protestantismista on pois kitketty, vieläpä kansallinen korostus kielessäkin, joka on italialaisen murteen turmelema. Saksalaista henkeä, saksalaisia seurustelumuotoja ja tapoja selostetaan käsikirjoissa, jotka ovat italialaista ja espanjalaista alkuperää. Maa, jolla on väärennetty historia, väärennetty tiede, väärennetty uskonto… Kevytmielinen skeptisismi, joka pakostakin hävittää ja hautaa totuudenrakkauden, rakkauden kunniaan ja riippumattomuuteen…" (Wagner: Beethoven, 1870.)
Grillparzer on kirjoittanut, että on onnettomuus syntyä itävaltalaiseksi. Ne suuret saksalaiset säveltäjät 19:nnen vuosisadan loppupuolelta, jotka ovat eläneet Wienissä, ovat julmasti kärsineet henkisestä ilmakehästä tässä kaupungissa, joka on innostunut farisealaisesti jumaloimaan Brahmsia. Brucknerin elämä siellä oli yhtämittaista kärsimystä. Hugo Wolf, joka taisteli vastaan kaikin voimin ennenkuin hän sortui, on lausunut Wienistä mitä ankarimpia tuomioita.
[47] Kuningas Jérôme oli tarjonnut Beethovenille elinkautisen, kuudensadan kultatukaatin suuruisen vuosipalkan sekä matkarahoja sataviisikymmentä hopeatukaattia ja vaati häneltä ainoastaan, että hän sitoutuisi silloin tällöin soittamaan hänelle ja johtamaan hänen kamarimusiikkikonserttejaan, jotka eivät saisi olla pitkiä eikä liian usein pidettäviä. (Nohl, XLIX.) Beethoven oli vähällä matkustaa.
[48] Rossinin Tancred riitti järkyttämään koko saksalaisen musiikin perustuksia. Bauernfeld merkitsee päiväkirjaansa seuraavan lausunnon, joka kierteli ympäri Wienin salonkeja v. 1816: "Mozart ja Beethoven ovat vanhoja pedantteja; kuluneitten aikojen rajallisuus löysi heidän musiikissaan nautintonsa; vasta Rossinista alkaen tiedämme, mitä on melodia. Fidelio on paljasta roskaa; on mahdotonta käsittää, kuinka kukaan voi vaivautua kuulemaan jotain niin ikävää."
Beethoven antoi viimeisen konserttinsa pianistina v. 1814.
[49] Samana vuonna kadotti Beethoven veljensä Karl'in. "Hän oli yhtä kiinni elämässä kuin minä kernas siitä luopumaan", kirjoitti hän Antonia Brentanolle.
[50] Jollei ota lukuun hänen liikuttavaa ystävyyssuhdettaan kreivitär Maria von Erdödyyn, joka, kuten hänkin, kärsi aina; hän oli parantumattomasti sairas ja kadotti äkkiä v. 1816 ainoan poikansa. Beethoven omisti hänelle v. 1809 kaksi trioaan, op. 70, ja vv. 1815—1817 kaksi suurta sellosonaattiaan op. 102.